”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys.”

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää kaikille!

Olen tänään lukenut monta hyvää ja inspiroivaa kirjoitusta feminismistä, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta.

Lukusuosituksia kaipaaville voin nimetä ainakin Kehrääjän jutun transpolien törkeistä toimintatavoista ja Sara Salosen ja Selmi Holopaisen Instagram-postaukset päivän teemoista. Kaikki kolme tekstiä jäivät itselle koko työpäivän ajaksi päähän pyörimään. Selmi listaa vielä postauksensa lopussa sellaisia parempaa maailmaa tavoittelevia toimijoita, jotka ovat kaikki seuraamisen arvoisia.

Näiden ja muidenkin tänään näkemieni kirjoitusten ja somepostausten inspiroimana oli pakko itsekin vielä näin työpäivän jälkeen vähän naputtaa näppistä.  Oma lähestymiskulmani on tällä kertaa perinteinen. Itseasiassa se on niin perinteinen, että koko ajatus lähti Minna Canthin lainauksesta:

”Kuitenkin puhutaan alinomaa naisen luontaisesta heikkoudesta, niin kuin muka esteenä hänen oikeuksiinsa pääsemiselle. Kasvatettakoon poikaa yhtä typerästi ja ahdasmielisesti kuin naista, puristettakoon nuorukainen kureuumiin ja katsottakoon, kuinka pitkälle hänellä voimia ja terveyttä riittää.”

Asteikolla yhdestä kymmeneen, paljonko teitä korpeaa se, että tämäkin lainaus on reilusti yli sata vuotta vanha ja silti sama meininki jatkuu vaan?

Koska aika monta kertaa on tämänkin sangen lyhyen elämän aikana ehtinyt kuulla, että naiset olisivat synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan jotenkin miehiä heikompia tai heikkoluonteisempia, ja siten sopimattomampia milloin mihinkin; tiettyyn ammattiin, yhtälöitä ratkomaan, johtotehtäviin…

Peruskoulussa oli tyttöjen liikunta ja poikien liikunta. Kun pojat pelasivat sählyä, tytöillä oli geneeristä ”jumppaa”. Pojilla oli jääkiekko, tytöillä ringette. Pesäpalloa sentään pääsivät molemmat pelaamaan – mutta sitäkin yhdessä vain silloin, kun treenattiin luokkien välisiä kisoja varten. Muilla kerroilla pojat saivat ison kentän ja tytöt pistettiin alakoulun pikkukentälle pelaamaan, koska ”tytöthän ei lyö niin pitkälle”.

Ja ainakin meidän syrjäkylällä myös käsityöt oli jaettu samalla ihanan ummehtuneella binäärisellä sukupuolten kahtiajaolla. Puoli vuotta pojat puukässässä ja tytöt rättikässässä. Sitten vaihto.

Rättikässässä tytöt neuloivat sukkia, kutoivat pipoja, ompelivat vaatteita ja kirjoivat liinoja. Pojat tekivät penaalit.

Puukässässä pojat tekivät ensin kellot ja pääsivät sitten harjoittelemaan monimutkaisempia sähkötöitä. Tytöt tekivät kellot – ja sen jälkeen loput lukukaudesta käytettiin jämäpaloista askarteluun. Minä taisin tehdä nopan.

Sukupuolten väliin kaivettiin epätoivoisesti kuilua myös muiden oppiaineiden tunnilla.

Pojat ovat matemaattisesti lahjakkaampia. Tytöillä on kielipäätä.

Tytöt ovat rauhallisia ja tunnollisia. Pojat riehakkaita ja rohkeita.

Tytöt pärjäävät paremmin koulussa.

Mutta kaikki johtotehtävät kuuluvat kuitenkin miehille.

Naisen paikka on keittiössä, miehen huippuravintolan keittiössä.

Valitsin tämän blogitekstin otsikoksi toisen Minna Canthin lainauksen. ”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys.” Koska niinhän se on. Tasa-arvosta hyötyvät kaikki.

Kyllä, myös miehet.

Tyttöjen kasvatuksen kääntöpuolena on poikien kasvatus.

Niin kauan, kun yritämme tunkea lapsia johonkin tiettyyn muottiin heidän ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella, kaikki häviävät.

Peruskoulussa tehtaillaan ahdistuneiden kympin tyttöjen lisäksi poikia, joita ei ole autettu saavuttamaan omaa potentiaaliansa. Poikia, jotka ovat kuitenkin historian tunneilla ja mediassa nähneet itsensä kaikissa suurissa neroissa ja johtajissa.

Poikia, jotka ovat vaarassa syrjäytyä ja katkeroitua, kun kaikki ei lopulta luonnistukaan yhtä kivasti kuin koulun penkillä istuville ”tuleville astronauteille ja presidenteille” lupailtiin.

Poikia, jotka eivät koskaan oppineet pyytämään apua, koska puhuminen on tytöille ja naisille.

Että voidaanko vaan lopettaa se typerästi ja ahdasmielisesti kasvattaminen. Ei puristeta yhtään ketään ahtaaseen sukupuolirooliin, ja katsokaan kuinka pitkälle voimia ja terveyttä riittää sellaisilla lapsilla, jotka ovat saaneet ihan oikeasti tasa-arvoiset mahdollisuudet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *